EuroRail

Frankfurt

2006-08-25T22:21:00+03:00

Otimme taas yöjunan Prahasta Frankfurtiin ja yö meni varsin mukavasti väljässä istumahytissä. Juna oli asemalla klo 6:21, mutta hostellin huoneen saimme vasta yhden aikaan päivällä. Ketään meistä kolmesta ei kiinnostanut lähteä kiertämään kaupunkia. Viimeisen viikon kiivas tahti paikasta toiseen, valtiosta valtioon siirtymisessä alkaa näkyä väsymyksenä. Tämän Reilin tarkoituksenahan olikin kiertää eurooppa ja siinä se varsin hyvin suunnitelmansa toteuttaakin. Ensi kerralla varaamme enemmän aikaa, sillä kuukausi on liian vähän näin monen paikan näkemiseen. Huomenna palaamme lentäen Suomeen Tampereelle ja lauantai iltana olemme jälleen taas kotona.

Paikallinen.

Praha

2006-08-25T22:17:00+03:00

Lähdimme yöjunalla Krakovasta. Jaomme makuuvaunussa huoneemme kolmen mukavan Irlantilaisen tytön kanssa. Aamulla saavuimme Brahaan ja huomasimme että asemalla ei ollut loksuja tavaroille. Veimme sitten tavaramme tyttöjen hostellin säilytyslokeroon ja lähdimme pikaiselle kaupunkikierrokselle. Praha vaikutti aamulla todella leppoisalta kaupungilta kadut huokuivat rauhallista tunnelmaa ja olo oli levollinen. Ajattelimme että tässä kaupungissa on jotakin erilaista, mutta kevyt tunnelma johtuikin aikaisesta ajan kohdasta ja ihmisten herätessä ja kaupungin katujen täyttyessä rento ja kiireetön tunnelma katosi. Kuitenkin pieni aamuinen hetki todisti sen että kaupunki voisi olla todella mukava vierailun kohde joskus sesongin ulkopuolella. Kiertelimme päivän kaupungilla katsellen muutamat paikalliset nähtävyydet ja tuhlaten matkabudjettimme viimeiset rahat muutamiin ostoksiin. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen päätimme irrottautua kaupungin rytmistä ja parkkeerata tutkailemaan ympärillä rapisevaa muurahaislaumaa pieneen katukahvilaan. Huomasimme yhtä äkkiä olevamme todella väsyneitä, osin edellisen yöjunan ja osin takana olevan jo melkein kuukauden reissaamisen ansiosta. Mieleemme alkoi hiipiä mielikuvia lämpimästä saunasta, kotii ruuasta ja monista muista suomeen jääneistä asioista ja henkilöistä. Ehkäpä tässä oli matkamme käännekohta jossa seuraava mielessä pyörivä tapahtuma olikin kotiin paluu.

Liike #392 koikkaloikka.

Auschwitz

2006-08-25T22:12:00+03:00

Keräsimme kamamme ja lähdimme aamulla hostellilta rautatieasemalle päin. Matkalla sattui lipun tarkastus ja me emme olleet ostaneet lisälippua repuillemme joten mätkyä tuli 75 per nuppi elikkä 19e. Saavuttuamme asemalle rupesimme asenetelemaan reppuja säilytys lokeroon. Laatikko nieli rahat ja jumitti avaimen ja oven. Odottelimme korjaajaa, joka sitten ystävällisesti antoi uuden lokeron vanhan tilalle. Pienten takaiskujen saattelemana menimme bussilla Auschwitziin. Puolentoista tunnin päästä saavuimme perille ja aloitimme kiertueemme vanhalla leirialueella. Vaikka alueen historia oli ennestään tuttu sai krematoriouunien rivi ajattelemaan, että mikä voi saada ihmisen tekemään jotain niin groteskia pahaa. Auschwitz on jokaisen hyvä nähdä, vasta se saa tajuamaan mitä se on joskus ollut. Alueella käynti on paikan ylläpitäjien suositusten mukaan K-14 kamaa. Alueen valokuvanäyttelyissä on sellaisa kuvia joka saa jokaisen ihmisen voimaan todella pahoin. Paikka on kokonaisuutena todella ahdistava ja surullinen. Keskitysleireillä murhatut 6 miljoonaa ihmistä kuulostaa jo lukuna todella älyttömältä, mutta Auschwitz paikkana pystyy herättämään tapahtumat pelottavan hyvin eloon. Katsellessa uhreilta poistettujen kenkien kasaa joka ulottui 12 x 6 x 2.5 kokoisen huoneen kattoon asti, joukossa kenkiä jotka olivat kuuluneet korkeintaan 2 vuotiaalle lapselle, lopetimme tapahtumien järkeilyn, koska mitään järkevää tästä paikasta ei voinut löytää. Eikä kyseinen kasa ollut kuin murto-osa kaikista kengistä. George Santayana on sanonut, joku joka ei muista historiaa on sidottu elämään se uudestaan. Kyseinen tapahtuma on liian surullinen kerrottavaksi, mutta liian merkittävä unohdettavaksi.

Krakov

2006-08-24T10:09:00+03:00

22 tuntia junassa menee loppujenlopuksi varsin ongelmitta ja pienellä rutiinilla, jos vaan on hytissä tarpeeksi tilaa kuten meillä tällä kertaa. Ari oli varannut edellisestä kuumasta junamatkasta johtuen kymmenen litraa vettä mukaan, jota kyllä myös sitten jäi litra tolkulla yli. Kahdeksan hengen hytti oli kokonaan meidän kolmen käytössä ja tilaa oli löhöillä. Aika vyöhyke myös vaihtui ja kellot siirtyivät tunnin taakse päin ja tästä johtuikin tuo tunnin lisä matkan pituuteen. Juna oli ajallaan joka oli sekin iloinen yllätys. Ennen Krakovaan saapumista hostellinbuukkausporukka nousi kyytiin ja tarjosi meille majapaikaa halpaan hintaan. Saavuttua perille menimme ilmaisella kyydillä hostellille ja laitoimme kamat huoneeseen. Meille tarjottiin suolakaivoksien ja Auschwitzin kierrosta hintaan 50e. Hinta oli liian suolainen ja päätimme sukkuloida omin neuvoin paikanpäälle. Lähdimme aamupalan jälkeen etsimään tietä suolakaivoksille. Hinta oli noin 17 euroa/hlö ja mesta kuhisi turisteja, eikä kierrokselle päässyt ilman opasta ja turistilaumaa. Paikka oli tehty todella kliiniseksi ja ainoastaan mielikuvat vanhoista oloista olivat jäljellä. Pitkät portaat, isot holvit, maanalaiset kappelit ja viimeinen museokiertue olivat ainoastaan vaikuttavia. Emme suosittele kaivoskierrosta, ellet todellakaan tiedä mitä tehdä 17 eurolla. Toivottavasti huominen reissu Auschwitziin on kiinnostavampi. Huokeampi se on ainakin hinnaltaan, sillä kiertämään pääsee ilmaiseksi. Varasimme myös huomiselle illalle paikat junasta makuuvaunusta, jonka on määrä saapua Prahaan seuraavana aamuna. Hinta on 38 zlotychia/vuode joka vastaa noin 10 euroa. Yöjunat ovat muutenkin hyvä keino liikkua Euroopassa, näin matkakin taittuu huomaamatta nukkuessa ja aamulla on perillä mestoilla, vaikkakin ilman suihkua tai aamupalaa. Kannattaakohan täälä tehdä ruoat itse, jos hyvä pihviateria ravintolassa maksaa 2,5 euroa ja aineet pastaan kolmelle hengelle kaupassa 7 euroa.

Brasov

2006-08-20T23:45:00+03:00

Siirryimme Constantasta Brasovaan junalla niinkuin jo niin monta kertaa ennen tätä. Olemme reilaamassa, joten tämä asia ei varmaankaan tule kenellekkään yllätyksenä. Meidän ei tarvinnut varata paikkoja etukäteen ja asemalla saimme tietää ettei junassa ole enää istumapaikkoja vapaana, junan kyytiin kyllä päästiin. Juna oli aivan täynnä jokaista paikkaa myöten. Käytävällä mahduit seisomaan, mutta et istumaan. Matkan tekoa ei helpottanut yhtään vallitseva kuumuus ja seisova ilma. Olimme kotoissassa saunassa keskellä Romaanian junaverkostoa. Vasta tunti ennen Brasovaa alkoi ahdinko helpottaa, kun porukkaa jäi enemmälti pois ja viileä iltatuuli pääsi puhaltamaan läpi junan. Brasovan juna asemalla meitä oli taas vastassa mukava nais henkilö joka oli valmis vuokraamaan kotiaan väsyneille matkaajille. Hinta oli kohtuullinen ja nainen vaikutti muutenkin luotettavalta, joten päätimme taas valita tämän jo hyväksi todetun majoittumis muodon. Majapaikka oli vanha paikallinen kivi talo isolla pihalla. Sisustus kuin antiikkia, narisevat puulattiat, siis kaikin puolin erittäin kodikas paikka. Seuraavana päivänä päädyimme erinäisten arpajaisten ja kävylyreissujen jälkeen linja-auto varikolle josta lähti minibussi läheiseen vuoristo kylään. Olimme kuulleet kylästä meitä majoittaneelta naiselta. Bussi kurvaili reilun 30 asteen helteessä pitkin mutkaisia vuoristo teitä ja pitkin vuoristo puron vartta. hikipisarat virtasivat pitkin selkää ja vieressä kuohuva puro näytti minuutti minuutilta houkuttelevammlta. Niinpä kun saavuimme Sinaian kylään oli suunitelma selvä. Reppu selkään ja kohti laaksoa jossa oletimme puron olevan. Pelleilimme purossa tovin ja laskettuamme virran mukava pari kertaa läpi persettä raastavien kivikoiden olimme melko valmiit etsimään jonkinlaista purtavaa. Päivä oli siis aika perus settiä:) paitsi matkalla ruoka paikkaan meitä käveli vastaan mies joka talutti musta karhua. Kuvia emme tuosta karhusta saaneet koska sen kuvaaminen olisi maksanut. Tällaista tänään ja huomenna toisenlaista. Huomiseksi ostimme liput junaan jonka määränpää on Krakova Puolassa ja matkaan kuluu aikataulun mukaan 21 tuntia, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät tulee siihen vielä kaupanpäälisiä pari tuntia. Onneksi meillä ei ole kiire... vielä.

Constanta ja Tonavan Delta

2006-08-20T23:43:00+03:00

Heti saavuttuamme asemalle alkoi majapaikkojen kaupustelu. Juna asemalle oli kerääntynyt joukko paikallisia jotka vuokrasivat omaa kotiaa matkaajille. Otimme 25e maksavan yösijan ja menimme heti suihkuun vuorollamme. Majapaikkamme isäntä oli eläkkeellä oleva kapteeni ja perheen toinen poika merikoulussa ja joskus ehkä hänkin kapteeni. Tästä voi päätellä vähän paikallisten eläkkeiden tasoa. Perhe oli majoittanut meidät olohuoneeseensa. Pyörähdimme vielä illalla syömässä pitsaa ja 3e pihvin keskustan ravintolassa. Aamulla rupesimme siirtymään Tulseata kohti. Kaksi tuntisen, kuuman ja todella hurjan matkan jälkeen perillä Tulseassa saimme paikallisen kipparin heittämään meille 3 tunnin kiertoajelun Deltalla. Kulkuneuvomme oli noin 7 metrinen keskimoottori vene, vain meitä varten. Tonavan delta on todella suositeltava vierailu kohde. Tunnelma on kuin jossain Etelä-Amerikan viidakossa. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisimme olleet yötä suistossa, mutta ajan puutteen vuoksi palasimme takaisin Constantaan samana iltana. Tulomatka Deltalta Costantaan oli mieleen painuva. Aurinko laski äärettömän peltolakeuden taakse ja siellä täällä paloi paikallisten heinikko kulot laskien pehmeän savuverhon hiljentyvään iltaan. Idässä ja varsinkin Romaniassa aikataulut kannattaa tehdä joustaviksi. Junat ovat täällä poikkeuksetta myöhässä.

Matkalla Constantaan

2006-08-20T23:40:00+03:00

Aamulla huoneen luovutus jonka jälkeen keskustaan hoitamaan juoksevat asiat kuntoon aikaa oli koko päivä, koska lähdimme Budapestistä yöjunalla. Matkalla tapasimme Romaanialaisen urheilujournalistin joka oli vaimonsa kanssa palaamassa Budapestissa olleilta Siget musiikki festivaaleilta. Hän kertoi että romaaniassa, kuten yleensäkkään muuallakaan maailmalla ei kannata luottaa mustalaisiin. Häntä harmitti että kaikki ihmiset luulevat kaikkien romaanialaisten olevan mustalaisia. Sekin että mustalaiset soittavat Romaanian kansallismusiikkia ympäri eurooppaa on ruokkinut tätä väärinkäsitystä. Kuulimme myös rahanyksikön muutoksesta jonka johdosta Leistä oli poistettu neljä nollaa. Tarkkana joutuu olemaan sillä vanhoja seteleitä on vielä kierrossa paljon ja ne näyttävät samoilta kuin uudet vähemmän nollaiset versiot. Paljoa paikallisesta kulttuurista ei pysty tässä vaiheessa sanomaan, mutta mitä junan ikkunasta on kerennyt ihmettelmään ja mitä junassa tapaamamme journalisti kertoi on ainakin autolla liikkuminen romaniassaa hankalaa. Isoja moottori teitä ei näy missään, vain pieniä kärripolkuja peltojen lomassa missä paikalliset ajavat traktoreilla ja aasi kärreillä. Kuuleman mukaan romaniassa on vain kaksi moottoritietä, ja ainoat näkemämme autot olivatkin kaupungeissa. Suosittu viljelys kasvi romaniassa näyttäisi olevan auringonkukka. Ohitimme matkalla monia pelto aukioita joissa oli silmän kantamattomiin auringonkukkaa. Romania on liittymässä Euroopan Unioniin vuoden 2007 tammikuussa. Toivottavasti se tuo helpotusta tämän maan köyhyyteen, viemättä mukanaan tätä hienoa tunnelmaa mitä täältä vielä löytyy.

Budapest

2006-08-20T23:38:00+03:00

Venetsiasta Lähdettiin sopivasti yöjunalla kohti Budapestiä. Junamatkalla tutustuimme kahteen ympäristötekniikan insinööriin, Peteen ja Larissaan Australialaisiin matkaajiin. Heillä matka oli vasta alussa, jäljellä oli vielä 9kk. Heillä oli tarkoitus kiertää maailma ja käydä siinä välissä tekemässä töitä kanadassa ja edetä sitten Etelä-Amerikkaan. Pelailimme viidestään uunoa ja kulutimme aikaa yhdessä. Yö oli varsin vähäuninen koska otimme vain istumapaikat nukkumahytin suolaisen hinnan takia. Junamatkalla Venetsiasta Budapestiin joutuu ylittämään maan rajan neljä kertaa. Tämä tarkoittaa yhteensä kahdeksaa passin tarkastusta jotka katkaisevat ne viimeisetkin unet mitä tuon 15 tunnin yhtämittaisen matkan aikana voisi saada nukutuksi. Joka tapauksessa olimme saaneet varattua paikallisten hostellin buukkaajien kautta itsellemme huoneen Budapestista seuraavaksi yöksi. Hintaa huoneella oli 11,5€ yö/hlö. Hintataso alkaa kanssa pudota enemmän Itä-Eurooppaan sopivaksi ja sehän on silloin juhlan paikka. esimerkiksi Kozelin puolenlitran laatu-olut maksaa täällä 120 forinttia joka on noin 44 euro senttiä. Kahvi ja leivos 1,20 euroa. Kävimme shoppailemassa ja ostimme muutamia 2,5e teepaitoja. Iltaelämä oli hostellin läheisellä rannalla hyvä. Paikallinen ulkoilma ravintola tarjoili halpaa olutta ja menevää rokkia ja metallia.

Chamonix

2006-08-14T20:35:00+03:00

Perjantaina jatkoimme matkaamme. Aki ja Teemu liittyivät seuraan ja yhdessä hyppäsimme junaan joka kiisi kohti alppeja viisi tuntia. Savuimme Les Bossomsiin jossa aloimme etsiä majapaikkaamme jonka olimme soittaneet ja varanneet etukäteen. Majatalomme oli osittain brittien Philin ja Fionan pitämä hostelli. Kävimme syömässä perheen suosittelemassa ravintolassa samana iltana. Ravintolan pitäjän vaimo oli samaa näköä majatalomme emännän kanssa että epäilimme pientä sisäpiiri kauppaa tapahtuneen. Seuraavana päivänä Lähdimme varhain kaupungille mukanamme likapyykki joka oli saanut jo pesutuomion Lyonissa, jotenkin se vain oli päässyt unohtumaan. Turismi oli levinnyt kaupunkiin pahasti ja joka puolella oli lomalaisia, joista osa jopa puhui muuta kieltä kuin ranskaa. Kiertelimme kaupungilla ja törmäsimme kolmeen suomalaiseen kiipeiliään joista yksi oli ollut jo paikanpäällä kuukauden. Hän kertoi että säät olivat poikkeukselliset ja että lunta oli satanut alemmaksi kuin mitä normaalisti oli tähän aikaan vuodesta. Jatkoimme matkaa kohti hissejä että pääsisimme näkemään Alpit yläältä käsin. Hintaa nousulle tulisi 20e joten Aki ja Jukka päättivät jäädä alas kun Minä, Antero ja Teemu lähdimme kohti lumisia huippuja. Huipulla tuulee sanotaan, korkealla pilvet muuttuivat todella nopeasti ja maisemat avautuivat aina hetkeksi ennen kuin pilvet peittivät taas näkyvyyden. Kukin miettiköön itse henkilökohtaisesti oliko tuo 2 minuutin riemu 20€ arvoista. Palasimme takaisin hotellille ja kävimme vielä terassilla ihailemassa huippuja ennen kuin ilta laski tumman verhonsa niiden päälle. Lopulta oli niin pimeää, että se tuntui ihan kotoiselta syksyiseltä härmältä.

Sveitsi ja alpit

2006-08-14T20:35:00+03:00

Seuraavana päivänä lähdimme vuoristo junalla kohti sveitsiä. Rajalla jouduimme vaihtamaan toiseen junaan ja hinta pompsahti 6e perperse. Junarata oli varsinainen vuoristorata kun kiisimme rotkojen reunaa ja jyrkkiä alamäkiä halki alppien. Junarata oli rakennettu vuoren rinteeseen arviolta noin 2000 metrin korkeuteen. Välillä näytti että menisimme täysin tyhjän päällä, koska rinne oli lähes pystyjyrkkä. Aluksi kun kuulimme junan maksavan ekstraa kirskahti hampaiden välistä kielelle hieman katkera maku. Kuitenkin ensimmäisen 200 metrin jälkeen kaikki kolme jampaa oli nenä kiinni lasissa, suu auki tuijottamassa ympäröivää maisemaa. Lisäksi säästimme kyseisellä reitillä ajassa reilut 2 tuntia. Kaiken kaikkiaan reitti oli siis todella suositeltava, vaikka se kaks mansikkaa maksaakin. Vaihdoimme Martignyssä Milanoon menevään junaan ja hintaa tuli taas 5.30e lisää. Milanossa vaihdoimme taas Junaa Venetsiaan menevään. Tapasimme junassa kolme italialaista joiden kanssa pelailimme pokeria aikamme kuluksi.Venetsiassa otimme ensimmäisen hotellihuoneen jonka saimme 25e, huone oli tunkkainen ja haisi perunakellarilta.

Jaaaaaa poooooois

Alppien retkikunta vasemmalta lukien: Ari , Jukka, Antero, Teemu, Aki

Matkalla Sveitsin läpi