Otimme taas yöjunan Prahasta Frankfurtiin ja yö meni varsin mukavasti väljässä istumahytissä. Juna oli asemalla klo 6:21, mutta hostellin huoneen saimme vasta yhden aikaan päivällä. Ketään meistä kolmesta ei kiinnostanut lähteä kiertämään kaupunkia. Viimeisen viikon kiivas tahti paikasta toiseen, valtiosta valtioon siirtymisessä alkaa näkyä väsymyksenä. Tämän Reilin tarkoituksenahan olikin kiertää eurooppa ja siinä se varsin hyvin suunnitelmansa toteuttaakin. Ensi kerralla varaamme enemmän aikaa, sillä kuukausi on liian vähän näin monen paikan näkemiseen. Huomenna palaamme lentäen Suomeen Tampereelle ja lauantai iltana olemme jälleen taas kotona.

 

Paikallinen.

Lähdimme yöjunalla Krakovasta. Jaomme makuuvaunussa huoneemme kolmen mukavan Irlantilaisen tytön kanssa. Aamulla saavuimme Brahaan ja huomasimme että asemalla ei ollut loksuja tavaroille. Veimme sitten tavaramme tyttöjen hostellin säilytyslokeroon ja lähdimme pikaiselle kaupunkikierrokselle. Praha vaikutti aamulla todella leppoisalta kaupungilta kadut huokuivat rauhallista tunnelmaa ja olo oli levollinen. Ajattelimme että tässä kaupungissa on jotakin erilaista, mutta kevyt tunnelma johtuikin aikaisesta ajan kohdasta ja ihmisten herätessä ja kaupungin katujen täyttyessä rento ja kiireetön tunnelma katosi. Kuitenkin pieni aamuinen hetki todisti sen että kaupunki voisi olla todella mukava vierailun kohde joskus sesongin ulkopuolella. Kiertelimme päivän kaupungilla katsellen muutamat paikalliset nähtävyydet ja tuhlaten matkabudjettimme viimeiset rahat muutamiin ostoksiin. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen päätimme irrottautua kaupungin rytmistä ja parkkeerata tutkailemaan ympärillä rapisevaa muurahaislaumaa pieneen katukahvilaan. Huomasimme yhtä äkkiä olevamme todella väsyneitä, osin edellisen yöjunan ja osin takana olevan jo melkein kuukauden reissaamisen ansiosta. Mieleemme alkoi hiipiä mielikuvia lämpimästä saunasta, kotii ruuasta ja monista muista suomeen jääneistä asioista ja henkilöistä. Ehkäpä tässä oli matkamme käännekohta jossa seuraava mielessä pyörivä tapahtuma olikin kotiin paluu.

 

Liike #392 koikkaloikka.

 

 

 

 

 

Keräsimme kamamme ja lähdimme aamulla hostellilta rautatieasemalle päin. Matkalla sattui lipun tarkastus ja me emme olleet ostaneet lisälippua repuillemme joten mätkyä tuli 75 per nuppi elikkä 19e. Saavuttuamme asemalle rupesimme asenetelemaan reppuja säilytys lokeroon. Laatikko nieli rahat ja jumitti avaimen ja oven. Odottelimme korjaajaa, joka sitten ystävällisesti antoi uuden lokeron vanhan tilalle. Pienten takaiskujen saattelemana menimme bussilla Auschwitziin. Puolentoista tunnin päästä saavuimme perille ja aloitimme kiertueemme vanhalla leirialueella. Vaikka alueen historia oli ennestään tuttu sai krematoriouunien rivi ajattelemaan, että mikä voi saada ihmisen tekemään jotain niin groteskia pahaa. Auschwitz on jokaisen hyvä nähdä, vasta se saa tajuamaan mitä se on joskus ollut. Alueella käynti on paikan ylläpitäjien suositusten mukaan K-14 kamaa. Alueen valokuvanäyttelyissä on sellaisa kuvia joka saa jokaisen ihmisen voimaan todella pahoin. Paikka on kokonaisuutena todella ahdistava ja surullinen. Keskitysleireillä murhatut 6 miljoonaa ihmistä kuulostaa  jo lukuna todella älyttömältä, mutta Auschwitz paikkana pystyy herättämään tapahtumat pelottavan hyvin eloon. Katsellessa uhreilta poistettujen kenkien kasaa joka ulottui 12 x 6 x 2.5 kokoisen huoneen kattoon asti, joukossa kenkiä jotka olivat kuuluneet korkeintaan 2 vuotiaalle lapselle, lopetimme tapahtumien järkeilyn, koska mitään järkevää tästä paikasta ei voinut löytää. Eikä kyseinen kasa ollut kuin murto-osa kaikista kengistä. George Santayana on sanonut, joku joka ei muista historiaa on sidottu elämään se uudestaan. Kyseinen tapahtuma on liian surullinen kerrottavaksi, mutta liian merkittävä unohdettavaksi.

 

 

22 tuntia junassa menee loppujenlopuksi varsin ongelmitta ja pienellä rutiinilla, jos vaan on hytissä tarpeeksi tilaa kuten meillä tällä kertaa. Ari oli varannut edellisestä kuumasta junamatkasta johtuen kymmenen litraa vettä mukaan, jota kyllä myös sitten jäi litra tolkulla yli. Kahdeksan hengen hytti oli kokonaan meidän kolmen käytössä ja tilaa oli löhöillä. Aika vyöhyke myös vaihtui ja kellot siirtyivät tunnin taakse päin ja tästä johtuikin tuo tunnin lisä matkan pituuteen. Juna oli ajallaan joka oli sekin iloinen yllätys. Ennen Krakovaan saapumista hostellinbuukkausporukka nousi kyytiin ja tarjosi meille majapaikaa halpaan hintaan. Saavuttua perille menimme ilmaisella kyydillä hostellille ja laitoimme kamat huoneeseen. Meille tarjottiin suolakaivoksien ja Auschwitzin kierrosta hintaan 50e. Hinta oli liian suolainen ja päätimme sukkuloida omin neuvoin paikanpäälle. Lähdimme aamupalan jälkeen etsimään tietä suolakaivoksille. Hinta oli noin 17 euroa/hlö ja mesta kuhisi turisteja, eikä kierrokselle päässyt ilman opasta ja turistilaumaa. Paikka oli tehty todella kliiniseksi ja ainoastaan mielikuvat vanhoista oloista olivat jäljellä. Pitkät portaat, isot holvit, maanalaiset kappelit ja viimeinen museokiertue olivat ainoastaan vaikuttavia. Emme suosittele kaivoskierrosta, ellet todellakaan tiedä mitä tehdä 17 eurolla. Toivottavasti huominen reissu Auschwitziin on kiinnostavampi. Huokeampi se on ainakin hinnaltaan, sillä kiertämään pääsee ilmaiseksi. Varasimme myös huomiselle illalle paikat junasta makuuvaunusta, jonka on määrä saapua Prahaan seuraavana aamuna. Hinta on 38 zlotychia/vuode joka vastaa noin 10 euroa. Yöjunat ovat muutenkin hyvä keino liikkua Euroopassa, näin matkakin taittuu huomaamatta nukkuessa ja aamulla on perillä mestoilla, vaikkakin ilman suihkua tai aamupalaa. Kannattaakohan täälä tehdä ruoat itse, jos hyvä pihviateria ravintolassa maksaa 2,5 euroa ja aineet pastaan kolmelle hengelle kaupassa 7 euroa.

 

Siirryimme Constantasta Brasovaan junalla niinkuin jo niin monta kertaa ennen tätä. Olemme reilaamassa, joten tämä asia ei varmaankaan tule kenellekkään yllätyksenä. Meidän ei tarvinnut varata paikkoja etukäteen ja asemalla saimme tietää ettei junassa ole enää istumapaikkoja vapaana, junan kyytiin kyllä päästiin. Juna oli aivan täynnä jokaista paikkaa myöten. Käytävällä mahduit seisomaan, mutta et istumaan. Matkan tekoa ei helpottanut yhtään vallitseva kuumuus ja seisova ilma. Olimme kotoissassa saunassa keskellä Romaanian junaverkostoa. Vasta tunti ennen Brasovaa alkoi ahdinko helpottaa, kun porukkaa jäi enemmälti pois ja viileä iltatuuli pääsi puhaltamaan läpi junan. Brasovan juna asemalla meitä oli taas vastassa mukava nais henkilö joka oli valmis vuokraamaan kotiaan väsyneille matkaajille. Hinta oli kohtuullinen ja nainen vaikutti muutenkin luotettavalta, joten päätimme taas valita tämän jo hyväksi todetun majoittumis muodon. Majapaikka oli vanha paikallinen kivi talo isolla pihalla. Sisustus kuin antiikkia, narisevat puulattiat, siis kaikin puolin erittäin kodikas paikka. Seuraavana päivänä päädyimme erinäisten arpajaisten ja kävylyreissujen jälkeen linja-auto varikolle josta lähti minibussi läheiseen vuoristo kylään. Olimme kuulleet kylästä meitä majoittaneelta naiselta. Bussi kurvaili reilun 30 asteen helteessä pitkin mutkaisia vuoristo teitä ja pitkin vuoristo puron vartta. hikipisarat virtasivat pitkin selkää ja vieressä kuohuva puro näytti minuutti minuutilta houkuttelevammlta. Niinpä kun saavuimme Sinaian kylään oli suunitelma selvä. Reppu selkään ja kohti laaksoa jossa oletimme puron olevan. Pelleilimme purossa tovin ja laskettuamme virran mukava pari kertaa läpi persettä raastavien kivikoiden olimme melko valmiit etsimään jonkinlaista purtavaa. Päivä oli siis aika perus settiä:) paitsi matkalla ruoka paikkaan meitä käveli vastaan mies joka talutti musta karhua. Kuvia emme tuosta karhusta saaneet koska sen kuvaaminen olisi maksanut. Tällaista tänään ja huomenna toisenlaista. Huomiseksi ostimme liput junaan jonka määränpää on Krakova Puolassa ja matkaan kuluu aikataulun mukaan 21 tuntia, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät tulee siihen vielä kaupanpäälisiä pari tuntia. Onneksi meillä ei ole kiire... vielä.