Tiistaina oli tarkoitus mennä normandian rannikolle. Tämän suunnitelman toteuttamiseen oli kaksi vaihtoehtoa. Vuokraisimme joko maastopyörät tai auton.

 

Heräsimme aamulla aikaseen että ehtisimme pyörävuokraamoon ja sitten sieltä junaan. Kello soi aikaseen. Pienen hetken kuluttua tajusimme kellon olevan vaille seitsemän, Anteron kello oli vielä suomen ajassa! No aikainen herätys. Vaihdoimme huonetta vielä ennen lähtöä, koska emme saaneet samaa huonetta seuraavaksi yöksi. Pyörävuokraamolla selvisi että pyörällä onkin hintaa 12e päivä ja kyseessä oli matkapyörä ei mikään maastofillari. Hylkäsimme pyöräily ajatukset.

Päätimme lähteä auton vuokraukseen. Vuokrasimme Citroen C3 kotteron kun se oli halvin ja lähdimme ajamaan rannikkoa kohti. Saavuimme aikamme ajeltua ja harhailtua hiekkarannoille jossa pauhasi armottomat aallot. Antero ja Ari päätivät hypätä suoraan aaltoihin. Atlantin aallokko on todella isoa ja pahan makuista. Ei sentään laatta lentänyt, mutta lähellä oli kun aaltoon törmätessä maistoi ison kulauksen.

Uiskentelun jälkeen jatkoimme autoiluamme pitkinrantaa ja pikkuhiljaa maisemat vaihtuivat hiekkarannoista jylhiksi jyrkänteiksi. Ajoimme muutaman turistikylän läpi ja tovin päästä löysimme pienen peltotien jota ajelimme aivan jyrkänteille asti. Paikanpäällä ei ollut kuin muutamia paikallisia retkeiliöitä, ei tietoakaan turisteista. Näky oli aivan mieletön. Merituuli nousi pitkää jyrkännettä pitkin ja loi kovan nosteen, jossa lokit liitelivät.

Kavimme kävelemässä jyrkänteen reunaa useita kilometrejä. Palatessamme autolle huomasimme että laskuvesi oli alkanut ja merenpinta oli todella alhainen. Laskuvesi oli paljastanut suuria kivikko ja hiekka matalikoita, jotka vielä nousuveden aikaan olivat täysin tietämättömissä. Paikalle oli myös saapunut paikallisia pyydystämään katkarapuja matalista hietikoista ja keräämään kotiloita laskuveden jättämistä kivistä.

Hyvillä mielin ja kamerat täynnä kuvia palasimme hotellille. Reissu oli suhtkot kallis. Auton vuokra oli 60e päivältä sisältäen vakuutuksen ja tuohon vielä tankkaus päälle. Tällaiset reissut tuleekin halvemmiksi isommalla köörillä. 180 kilometrin ajon jälkeen janoinen Citroen oli hörpännyt reilut 7 litraa ja päätimme tankata sen takaisin täyteen.
Nyt täällä sään muuttuessa sateiseksi voimme hyvillä mielin jatkaa matkaa kohti alppeja. Sitä ennen ajattelimme kuitenkin poiketa Lyonissa, koska Jukalla on sellainen kutina että siellä on hyvä meininki. Normandia täytti kyllä kaikki odotukset ja nähtävää tänne jää vielä reilusti toisellekkin reissulle.