Perjantaina jatkoimme matkaamme. Aki ja Teemu liittyivät seuraan ja yhdessä hyppäsimme junaan joka kiisi kohti alppeja viisi tuntia. Savuimme Les Bossomsiin jossa aloimme etsiä majapaikkaamme jonka olimme soittaneet ja varanneet etukäteen. Majatalomme oli osittain brittien Philin ja Fionan pitämä hostelli. Kävimme syömässä perheen suosittelemassa ravintolassa samana iltana. Ravintolan pitäjän vaimo oli samaa näköä majatalomme emännän kanssa että epäilimme pientä sisäpiiri kauppaa tapahtuneen. Seuraavana päivänä Lähdimme varhain kaupungille mukanamme likapyykki joka oli saanut jo pesutuomion Lyonissa, jotenkin se vain oli päässyt unohtumaan. Turismi oli levinnyt kaupunkiin pahasti ja joka puolella oli lomalaisia, joista osa jopa puhui muuta kieltä kuin ranskaa. Kiertelimme kaupungilla ja törmäsimme kolmeen suomalaiseen kiipeiliään joista yksi oli ollut jo paikanpäällä kuukauden. Hän kertoi että säät olivat poikkeukselliset ja että lunta oli satanut alemmaksi kuin mitä normaalisti oli tähän aikaan vuodesta. Jatkoimme matkaa kohti hissejä että pääsisimme näkemään Alpit yläältä käsin. Hintaa nousulle tulisi 20e joten  Aki ja Jukka päättivät jäädä alas kun Minä, Antero ja Teemu lähdimme kohti lumisia huippuja. Huipulla tuulee sanotaan, korkealla pilvet muuttuivat todella nopeasti ja maisemat avautuivat aina hetkeksi ennen kuin pilvet peittivät taas näkyvyyden. Kukin miettiköön itse henkilökohtaisesti oliko tuo 2 minuutin riemu 20€ arvoista. Palasimme takaisin hotellille ja kävimme vielä terassilla ihailemassa huippuja ennen kuin ilta laski tumman verhonsa niiden päälle. Lopulta oli niin pimeää, että se tuntui ihan kotoiselta syksyiseltä härmältä.